Uraani - kotimainen polttoaine?

Kun energian hinta yleisesti nousee, seuraa sitä myös jollakin riippuvuudella ja viiveellä ydinenergian hinta, koska markkinoilta on saatavissa parempi hinta sähköstä. Uraanivarat ovat maapallolla suuret siihen verrattuna, miten paljon nykyinen teollisuus sitä tarvitsee, mutta uraanin hinnan nousu ja tunnettujen esiintymien loppuminen kannustaa kartoittamaan uusia.

Tämän ovat huomanneet myös Suomessa toimivat kansainväliset yritykset, joiden kiinnostus maamme malmivaroja kohtaan on viime aikoina ollut nousussa. Luultavasti suurin osa hienoista hankkeista kaatunee mm. Natura-lainsäädännön koukeroihin.

Uraanin suhteen kiinnostusta on Uudellamaalla, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa ja Varsinais-Suomessa. Se, kuinka monessa paikassa joskus louhittaisiin uraania on hämärän peitossa, mutta selvityksistä kuultaneen lähaikoina. Voi olla, että investointihalua vähentää moneksi vuodeksi ympäristölupakäytäntömme.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on aloittanut selvitykset valtausluvista ainakin Askolan, Porvoon, Myrskylän, Pernajan ja Pukkilan kuntien kanssa, sekä Pohjois-Karjalassa Enossa ja Kontiolahdella. Valtauslupia ovat hakeneet ainakin ranskalainen Cogema ja brittiläinen Agricola Resources. Samoilla alueilla on tehty uraanietsintöjä 60-luvun alkuun saakka.

Uraanin etsintä on kaksivaiheinen prosessi, jossa yhtiöt hakevat KTM:ltä ensin varauslupaa tietylle alueelle. Sillä yhtiö saa yksinoikeuden alueen varaamiseen, jolloin kilpailijat eivät pääse sinne. Tämä lupa ei vielä oikeuta varsinaiseen uraanin etsintään ja näytteiden ottoon. Vuoden aikana varausluvan saanut yritys voi sitten hakea varsinaista valtauslupaa.

Varauksia myönnettiin viime marraskuussa muun muassa Varsinais-Suomeen Kiikalan, Someron ja Suomusjärven alueille.

Pelkät tutkimukset kestävät helposti kymmenen vuotta, koska niissä on oltava perusteellinen, eikä toisaalta ole kiire, koska kaivannaisvarat eivät häviä minnekään. Kaivostoiminnan aloittamiseen vaaditaan riittävän rikas esiintymä, jonka louhiminen kannattaa, mutta olisihan se komeata joskus todeta, että ydinvoimalamme käyttävät kotimaista uraania, vaikka sitä tuskin kannattaa nykyisella kulutuksella alkaa jalostaa polttoaineeksi omassa maassa, mutta useista EU-maista löytyy tarvittava tekniikka.

Uraanilla ei ole muuta kaupallista siviilikäyttöä, kuin ydinvoimaloiden polttoaineena, toisin kuin esimerkiksi puulla tai öljyllä, jotka ovat tärkeitä teollisuuden raaka-aineita. Uraanin käyttö siis säästää muita tärkeitä luonnonvaroja.