ATS:N YG-EKSKURSIO ISO-BRITANNIAAN 14.-18.4.2004

Kari Kuusisto
Ydinenergianuoret ry, varapuheenjohtaja

- Kuvia ekskursiolta.

Minulla oli mahdollisuus osallistua Atomiteknillisen Seuran nuorten ammattilaisten (ATS YG) retkelle Iso-Britanniaan huhtikuussa 2004. Erityisesti matkalle osallistuminen kiinnosti allekirjoittanutta, koska matkaohjelmassa oli perusteellinen vierailu yhteen ydinvoiman tuotannon "pahuuden pesistä" eli Sellafieldiin. Sen nimi kun saa monella ydinvoiman vastustajalla veret hyytymään. Sinne piti siis ehdottomasti päästä, eikä matka tuottanut pettymystä.

Lähtiessä olin hieman hermostunut, koska olin niin ahne elämyksille, että niputin yhteen kaksi matkaa peräkkäin. Pääsiäisenä olin vielä Lapissa hiihtämässä ja kelkkailemassa. Tulin yöjunalla Tikkurilaan, josta etenin taksilla suoraan lentokentälle. Voin sanoa, että huhtikuisen hiihtoreissun ja suhteellisen kesäiseen Manchesteriin menon yhteensovittaminen vaatetuksen ja pakkaamisen osalta on mielenkiintoista. Lapissa kylläkin auringonpaistetta olisi riittänyt enemmänkin. Lennot paikan päälle oli yhdistetty välilaskuun Arlandassa, joka on kaiketi melkein suoraan matkan varrella.

Manchesteristä jatkettiin saman tien Capenhurstiin, missä sijaitsee Urencon polttoaineen rikastuslaitos. Samalla alueella on myös vanhat kaasudiffuusioon perustuvat laitokset, jotka ovat BNFL:n (British Nuclear Fuels) omistuksessa, mutta ne on poistettu käytöstä vuonna 1982. Laitoksessa lämpötilaa nostamalla (60ºC) muutetaan uraaniheksafluoridi (UF6) kaasumaiseen olomuotoon, jota sentrifugeissa vinhasti pyörittämällä saadaan Uraani-235 ja Uraani-238 erotettua toisistaan. Raskaampi U238 siirtyy ulkolaidoille ja voidaan siten johtaa erilleen. Sentrifugin sisällä pidetään yllä lämpötilagradientti pystysuunnassa, mikä aiheuttaa U235 -pitoisuuden kasvun alaosassa. Sentrifugeissa on magneettilaakerit, koska mikään mekaaninen rakenne ei kestäisi yhtä hyvin moisia kiertonopeuksia. Lisäksi ne ovat tyhjiön sisällä. Niiden rakennetta ei sen tarkemmin voitu selvittää, koska ne ovat yhtiön omaa suunnittelua, ja he haluavat pitää itsellään pienet yrityssalaisuudet. Rikastuksen jälkeen uraaniheksaflouridi konvertoidaan uraanidioksidiksi (UO2). BNFL:n käyttämä tekniikka on ympäristöystävällisin tämän hetkisistä. Lopulta keraaminen polttoaine puristetaan pelleteiksi, jotka ryhmitellään zirkoniputkiin.

Olimme kaikin puolin tyytyväiset paikallisten vieraanvaraisuuteen. Laitos ei ole kovin suuri, koska se hoitaa ainoastaan yhden työvaiheen, ja paineistetut säiliöt jatkavat matkaa polttoaineen valmistukseen muualle. Laitos tarjoaa työpaikan 500:lle henkilölle. Laitoksen toiminta selvitti senkin, miksi sinne johtavat mielettömän suuret sähkölinjat: prosessi kuluttaa sähköä, ja paljon. Luulin nimittäin matkalla, että sähkölinjat kertovat, mistä sähköä tulee.

Oma rituaalinsa oli henkilöllisyyksien tarkastaminen kaikkien laitosten porteilla, sillä syyskuun yhdennentoista jälkeen poliisit ovat vartioineet Britannian ydinlaitoksien ulkopuolella. Portit ja aidat ovat myös niin korkeita, ja nato-langoilla päällystetyt, että Greenpeacen pitäisi rekrytoida vähintään Sergei Bubka hommiin…

Ensimmäisen päivän illan päätimme viiden mailin päässä sijaitsevaan Chesteriin, missä meille oli järjestetty opastettu kierros kaupungilla ja tutustuminen vanhaan keskiaikaiseen kaupunkiin, jonka kuningas oli maakuntamatkallan perustanut linnoitukseksi.

Toisena päivänä matkustimme Springfieldsiin, missä valmistetaan ydinpolttoainetta Magnox-, AGR- ja joihinkin painevesireaktoreihin. Prosessi itsessään on monivaiheinen ja vaikeasti ymmärrettävissä, mutta oli hieno kokemus katsella metrin päässä, kun lataaja villasormikkaillaan lataa polttoaine-elementtejä AGR:n (Advanced Gas-Cooled Reactor) kapseleihin. AGR on brittiläinen reaktorityyppi, joita on rakennettu 15 kappaletta vuoden 1963 jälkeen. Kaikkia niitä operoi British Energy. AGR:n grafiittikapselit sisältävät 36 teräsputkea, joissa on 64 pellettiä, kussakin. AGR-polttoaineen valmistus on periaatteessa samanlainen prosessi, kuin kevytvesireaktorienkin. BNFL valmistaa laitoksessa 700 tonnia Magnox-polttoainetta vuodessa, ja sen kapasiteetti olisi lähes kaksinkertainen.

Springfieldsissä tehdään myös kehittämistyötä, jota meille esiteltiin laboratorioissa. Sivujuonteena BNFL:lla on myös vastuu kansainvälisestä projektista, missä kehitellään ns. kuulakekoreaktoria. Siinä ns. korkealämpötilaisessa kaasujäähdytteisessä eli HGTR-reaktorissa (High Temperature Gas-Cooled Reactor) käytetään TRISO-hiukkasia (tristructual isotrophic), joiden ydin koostuu matalasti rikastetusta Uraanidioksidista (UO2). Muina vaihtoehtoina on Thorium- tai Plutonium, joista varsinkin jälkimmäisen käyttöön halukkuutta lienee ydinasevaltioilla. TRISO-hiukkasia on polttoaine-elementeissä, jotka tyypillisesti ovat pallon muotoisia ja halkaisijaltaan kuusi senttimetriä. Sen päällimmäisenä kuorena on puolen sentin vahvuinen grafiittikerros, joka peittää varsinaisen polttoainematriisin. Sekin on grafiittia ja sisältää TRISO-hiukkasia.

Säteilyturvallisuuden kannalta kuulareaktorit ovat turvallisia ja kustannustehokkaita hoidettavia. Turvallisuuden kannalta suuri lämpötila ja suuri grafiitin määrä ytimessä asettavat silti omat vaatimuksensa laitoksen kestolle. Muita hyviä ominaisuuksia on tehon helppo sädettävyys sekä ydinjätteen käsittelyn vaivattomuus. Siksi Suomessa kannattaa seurata tarkasti, mitä tälläkin sektorilla tapahtuu, koska meillä on jo kaupungeissa valmiina kattava kaukolämpöverkko.

Kaikissa tutustumiskohteissa kamerat kerättiin pois, mutta yhtiöt olivat järjestäneet omat kuvaajansa mukaan. Britannian ydinlaitoksissa tunnetusti saattaa olla myös sotasalaisuuksia, joita ei aina haluta esitellä edes IAEA:n kansainvälisille tarkkailijoille, on siksi ymmärrettävää, ettei ulkomaalaisten turistien tai, kuten tässä tapauksessa, asiantuntijoiden, anneta vapaasti kuvata mitä haluavat. Jopa bussin tavaratilassa olleet kamerat piti kaivaa matkalaukkujen kätköistä pois.

Matkalla kohti Sellafieldiä pidimme marssitauon järvialueella (Lake District) sijaitsevassa pikkukylässä, missä pääsi käymään kaupoilla ja syömässä. Paikalliset vuoristomaisemat ovat huikeita, ja siksi kylässä joka toinen kauppa myi erilaisia retkeily- ja kiipeilyvarusteita. Maaseudulla tyypillisesti elelee runsaasti lampaita, minkä voi huomata myös maaseuturavintoloiden ruokalistoista. Joissakin paikoissa harmonian rikkovat vinhasti pyörivät tuulimyllyt. Meillä kun tuulimyllyt ovat suurimman osan aikaa ihan paikoillaan.

Ilta päättyi majoittumiseen ja maittavaan illalliseen paikallisten YG-ihmisten kanssa hotellissa maaseudulla. Hotellihuoneissa käydessä piti aina tarkistaa, mitä David Beckhamille ja hänen lukuisille naissuhteilleen kuuluu, sillä noin kahdestakymmenestä kaapelikanavasta kahdeksantoista näytti jotakin aiheeseen liittyvää ohjelmaa: uutisia, keskusteluja ja gallupeja. Matkalaisille selvisi myös yksi myöhemmissä spekulaatioissakin merkittävän aseman saanut asia, josta David Beckhamin vetovoima kumpuaa: hän nimittäin tarjosi naisille mansikoita. Jotkut yrittivät samaa, mutta niin heikolla menestyksellä, että yksikin paikallinen YG-nainen otti jalat alleen kesken ruokailun niin nopeasti, että lusikka oli vielä ilmassa, kun ulko-ovi kolahti.

Sellafield on melkoinen puuhamaa ydinvoimaihmisille. Siellä on pakattu samaan paikkaan lähes kaikki polttoaineen elinkaareen liittyvä. Ilmeisesti myös sotilaallisiin käyttötarkoituksiin liittyviä toimintoja, sillä Iso-Britannia on haastettu EY-tuomioistuimeen, koska tarkastajat eivät ole päässet Sellafieldissä joka paikkaan. Alueella voi sijaita sellaista, mitä valtio haluaa suojata kansallisen puolustuspolitiikan nimissä. Siellä työskentelee jopa 11 000 ihmistä, joten massiivisesta alueesta on kyse.

Englantilaiset rakastavat varoituksia ja varoituskylttejä. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti kaikki mahdollinen on merkitty usein tarroin ja tauluin (Fire door - keep shut). Jokaisessa portaikossa paikalliset oppaat muistuttivat, miten tärkeää on pitää kiinni kaiteista (always use handrails), vaikka joukossamme ei todellakaan ollut ikäihmisiä.

Aluksi pääsimme käymään Calder Hallissa, joka on maailman ensimmäinen kaupalliseen käyttöön otettu ydinvoimala. Neuvostoliitossa, Obninskissa (107km Moskovasta) oli jo sitä ennen toimiva laitos, mutta koska reaalisosialismissa ei ollut markkinoita, niin laitos ei myöskään toiminut kaupallisesti. Sittemmin Obninskista on tullutkin todellinen piilaakso Venäjällä, sillä atomifyysikkojen jälkeen sen ovat löytäneet monet It-alan ammattilaiset ja kansainvälisesti tärkeimmät yritykset. Aikaisemmin sen päätuote ja huippusalaisuus olivat sukellusveneiden ydinreaktorit.

Calder Hallin ensimmäisten neljän reaktorin rakentamisesta päätti itse Winston Churchill vuonna 1953. Kolme vuotta myöhemmin lokakuun 17. vuonna 1956 sen ensimmäisen reaktorin vihki käyttöön Kuningatar Elisabeth II. Reaktorit olivat ensimmäisen sukupolven Magnox-tyyppisiä ja kaasujäähdytteisiä. Jäähdytteenä niissä toimii hiilidioksidi ja hidasteena grafiitti. Polttoaineena käytetään magnesiumkuoriin pakattua luonnonuraania. Kuuma kaasu keittää vettä höyrystimissä, ja sekundääripiirin höyry pyörittää generaattoreita.

Magnox-reaktoreita on ollut kaikkiaan 26, joista 18 on vielä käytössä. Ne sijaitsevat seitsemällä eri laitospaikalla. Niitä rakennettiin myös Italian Latinaan ja Japanin Tokaimuraan, mutta ne reaktorit eivät ole enää toiminnassa. Calder Hallissa konkretisoituu sekin, ettei ydinvoiman tuotantoa pysty lamauttamaan tietokonevirusten voimin, sillä se on täysin käsin ajettava. Interiööri muistuttaa meitä varhaisista Bond-filmeistä, sillä nosturit ja generaattorit ovat pinkkejä, vaalean keltaisia sekä sinisiä.

Hienoin Sellafieldin (ent. Windscale) laitoksista on vuonna 1992 valmistunut THORP (Thermal Oxide Reprosessing Plant), joka sai toimiluvan 1997. Siellä olikin hienot tilat sähköllä toimivine lasiovineen. Calder Hallissa edes sähköportit eivät toimineet kunnolla. THORPissa pääsee myös lähimmäksi käytettyä korkea-aktiivista jätettä, mitä rauhanajan turvamääräysten vallitessa on mahdollista. Olimme puolitoista metriä niiden yläpuolella olevien kansien päällä. Kansien alla on säteilyn eristävä betonikapseli, mutta lämpö tuntuu silti, kun kädellä koettaa. Laitoksella valmistetaan myös ns. MOX-polttoainetta (Mixed Oxide Fuel), jossa voidaan hyödyntää myös reaktorissa syntyvä plutonium, jota MOX-polttoaineessa on 5 prosenttia. Vuodesta 1963 lähtien 400 tonnia MOX-polttoainetta on turvallisesta ladattu lisensioituihin reaktoreihin, joita Euroopassa on yli kolmekymmentä. Jälleenkäsittelyn seurauksena syntyy myös vaikeasti hallittavia kaasu- ja nestemäisiä jätteitä.

Alueella on ollut parhaimmillaan seitsemän käyvää laitosta, mutta enää vain yksi. Ydinmateriaalia sen sijaan saapuu jälleenkäsiteltäväksi laivoilla ympäri maailmaa. Alueella on luonnollisesti oma satama Irlanninmeressä, joten rauta- tai maantiekuljetusten sabotoimista on turha edes suunnitella. Niin kalliista materiaalista on kyse, että laivat tuovat sitä Japanista asti. Siksi jälleenkäsittely ei olekaan mikään taloudellinen menestystarina, vaikkakin teknisesti toimivaa ja turvallista.

Lauantaina tutustuimme perusteellisemmin Sellafieldin vierailukeskukseen, jonka toiminnasta vastaa British Museum. He ovat halunneet, että informaatiota levittää riippumaton organisaatio. Asia oli kylläkin sillä tavalla kohdallaan, ettei lähinnä alakoululaisille suunnatussa Sparking Reaction -animaatiossa jäänyt paljon epäselvyyttä siitä, mitä energiamuotoa nykymaailmassa kannattaa suosia. Vierailukeskuksessa oli esillä tavaroita koko ydinvoiman historian ajalta, sekä melkoisen naivistinen Tshernobyl-valvomo, jossa eri nappeja painelemalla sai epästabiilin reaktorin jotenkuten pysymään raiteillaan. Jos ei painellut nappeja säännöllisesti, niin se meni itsestään kriittiseksi. Länsimaissa kyseinen reaktorityyppihän ei olisi edes 60-luvulla saanut käyttölupaa, vaikka Greenpeace milloin minkäkinlaisine kumppaneineen on niin toistuvasti ja virheellisesti väittänytkin.

Britanniassa on menossa laaja ydinenergia-alan uudelleenjärjestely, jossa valtio pyrkii vähentämään massiivista omistustaan. Siksi BNFL:n kumppaniksi on löydetty Westinghouse-konserni. Yhtiön liiketoiminta-alueet ovat: polttoaineen valmistus, sähköntuotanto, jälleenkäsittely ja loppusijoittaminen, ydinjäte, ydinmateriaalin kuljettaminen sekä plutoniumin siviilikäyttö polttoainekierrossa. Yhtiö tuottaa sähköä Westinghousen brändin alla Springfieldsin ohella Columbiassa Yhdysvalloissa ja Västeråsissa Ruotsissa.

Viimeisenä päivänä meillä oli mahdollisuus käydä Manchesterin teknillisessä museossa tai kaupungilla ostoksilla, kun Unitedin peliäkään ei sattunut olemaan juuri silloin. Itse tutustuin brittiläisiin urheiluautoihin (Lotus) sekä paikallisten kirjakauppojen tarjontaan, erityisesti James Lovelockin GAIA-teoriaa käsitteleviin teoksiin. Niitä lukemalla olen yrittänyt ymmärtää, miten nykyisin tiukka ydinvoiman kannattaja on aikoinaan kehittänyt sellaista sekavaa höpötystä. Manchesterissa on myös erinomaisia luontaistuotekauppoja sekä komea entinen kirkko yökerhona. Melkein kaikilla olikin harras olo kirkkokäynnin jälkeen.

Tässä hyvä huono esimerkki mahdollisimman harhaisesta skandaaliuutisesta, joka on poimittu ydinvoiman vastustajien Greenpeacen kampanjan peiteorganisaatioksi perustaman ns. Valtavirta-verkoston sivuilta: www.ydinvoima.net -jutun kirjoittaja tai ainakaan sen kääntäjä ei tunne ollenkaan koko paikkaa. Toivottavasti sinä eo. raportin luettuasi ja kuvia katsottuasi ymmärrät edes sen verran, ettei voida puhua mistään yhdestä laitoksesta Sellafieldin tapauksessa…

Isku Sellafieldiin voisi tappaa satojatuhansia
Terrori-isku Sellafieldin ydinlaitokseen voisi aiheuttaa suuremman verilöylyn kuin mikään muu yksittäinen terrorismin kohde Isossa-Britanniassa. Salaisen EU-raportin tekijä kehottaa rakentamaan kiireellisesti ilmatorjuntapattereita laitoksen suojaksi.

Jos suuri matkustajakone osuisi Sellafieldin ydinlaitoksen jätesäiliöihin, muun muassa yli kaksi tonnia tappavaa cesium-137:ää voisi päästä ilmakehään. Onnistunut terrori-isku Sellafieldiin saattaisi aiheuttaa satojentuhansien ihmisten kuoleman ja tehdä laajoja alueita asuinkelvottomiksi. Tšernobylin onnettomuudessa cesium-137:ää vapautui parikymmentä kiloa.

Sellafieldin ydinlaitoksen rakenteet on suunniteltu kestämään pienkoneen mutta ei suuren liikennelentokoneen törmäystä.