Ydinenergianuoret ry
Kärnkraftungdomar i Finland rf
Finnish Youth for Nuclear Energy

Lausunto Valtiovarainvaliokunnan verojaostolle sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamiseksi (HE 37/2005)

Ydinenergianuoret ry kiittää tilaisuudesta tulla kuulluksi valtiovarainvaliokunnan verojaoston käsitellessä turpeen verotuskohtelun muuttamista. Olemme jatkossakin kiinnostuneet antamaan lausuntoja energiapolitiikan ja siihen läheisesti liittyvän ympäristöpolitiikan sektoreilta.

Turpeen verokohtelu olisi ollut parasta käsitellä energia- ja ilmastostrategian päivittämisen yhteydessä, mutta strategian käsittely siirtyessä syksyyn nyt joudutaan käsittelemään ensin pieni, mutta tärkeä palanen ennen laajempaa kokonaisuutta. Investointeja tekevän teollisuuden kannalta on tärkeää, että investointipäätöksiä tehtäessä käytettävissä ovat mahdollisimman selvät ja yksiselitteiset tiedot tulevaisuuden energiaratkaisuista ja taloudellisesta toimintaympäristöstä. Tällöin tarvittaviin pitkävaikutteisiin investointeihin voidaan ryhtyä. Siksi tällaiset kysymykset olisi ollut parasta käsitellä energia- ja ilmastostrategiasta annettavan selonteon yhteydessä.

Ydinenergianuoret kannattaa turpeen valmisteveron poistamista. Ratkaisulla turvataan turpeen kilpailukyky energiamarkkinoilla erityisesti kivihiiltä vastaan, jota on jo jouduttu kuljettamaan pitkälle sisämaahan saakka, kun turvetta ei ole ollut riittävästi saatavilla. Saatavuutta rajoittavat ensisijaisesti soidensuojelulaki sekä toiseksi ongelmat hankinnassa ja luvittamisessa.

Johdonmukaisuuden vuoksi Ydinenergianuoret ry kannattaa myös turpeen saaman sähköveron palautuksen poistamista. Sähköveron palautuksen poistaminen tekisi verotusjärjestelmästä yksinkertaisemman ja selkeämmän.

Turpeen veron ja verotukien poistamista ehdotetaan, jotta päästökaupan aiheuttamassa tilanteessa turpeen kilpailukyky suhteessa kivihiileen säilyisi. Se tukee kotimaisten energianlähteiden käyttämistä myös jatkossa. Muutoksen päästövaikutukset korvautuvat, koska ratkaisu samalla helpottaa puupolttoaineen käyttöä.

Turpeen erilliskäyttö sähkön tai sähkön ja lämmön yhteistuotannossa ei ole tällä hetkellä kannattavaa päästörajoitusten vuoksi. Turve kotimaisena polttoaineena lisää huoltovarmuutta ja energiantuotannon kotimaisuusastetta.

Turve tarvitsee verohelpotuksen, koska muutoin biopolttoaineiden käytön lisääminen hidastuu tai jopa pysähtyy kokonaan. Turpeeseen liittyy hiilidioksidipäästöjä koskeva ongelma, jota ei pidä kiistää. Turvetta ei ole kohdeltu päästökaupan alkujaossa kivihiiltä huonommin. Kunkin polttoaineen saama kohtelu perustuu valittuihin alkujakovuosiin. Turvetta on hyvin saatavilla ja sitä on helppo varastoida. Sen lämpöarvo on hyvä, mikä tekee siitä oivallisen tukipolttoaineen puuhakkeelle. Siksi turve on nähtävä osana suomalaista energiantuotantoa, missä olemme maailman huipulla nimenomaan uusiutuvan energian käytössä.

Turpeen osalta hallituksen esityksen mukainen ratkaisu olisi myönteinen, koska päästökauppasektorille ei tulisi soveltaa samanaikaisesti päästökaupan kanssa hiilidioksidipohjaista vero-ohjausta. Päästökaupan myötä alalle on tullut uusi ohjauskeino, jolloin vanhat ohjauskeinot tulisi selkeyden ja ohjausvaikutuksen tehostamiseksi purkaa pois. Joidenkin taloustieteilijöiden mukaan hiilidioksidivero olisi ollut päästökauppaa toimivampi ohjauskeino. Siinä päästölupien haltijat eivät voi samalla tavalla rajoittaa uusien alalle pyrkivien toimijoiden mahdollisuuksia. Tämä korostuu erityisesti vanhan, tehottoman ja suhteellisen runsaspäästöisen hiilivoimakapasiteetin kohdalla. Uusien kilpailijoiden on vaikea päästä markkinoille, elleivät vanhat toimijat myy päästölupiaan. Lisäksi kilpailutilanteeseen vaikuttavat laitoskapasiteetin investointikustannukset, jotka vanhoilla laitoksilla on voitu kuolettaa jopa kymmeniäkin vuosia sitten. Jos päästökauppamekanismi ei toimi, eikä lupien kauppaa ei tapahdu riittävästi, uhkaa Eurooppaa tilanne, jossa voimalaitoskanta yleisesti rappeutuu, eikä investointeja puhtaampaan teknologiaan voida tehdä. Joissakin maissa, kuten Venäjällä investointimahdollisuudet päästöjen vähentämiseen olisivat paljon laajemmat ja taloudellisesti edullisemmat kuin Suomessa. Näissä maissa ei kuitenkaan ole muutoin tarvittavaa investointihalua, eivätkä ulkomaiset sijoittajat nykyisen poliittisen tilanteen vallitessa uskalla lähteä toimimaan energiamarkkinoilla. Euroopassa ei ole suuria mahdollisuuksia lisätä vesivoimaa. Ydinvoiman lisärakentaminen puolestaan näyttää monissa maissa poliittisesti mahdottomalta.

Hiilidioksidivero tulisi laskea kunkin polttoaineen käytetyn määrän ja sen hiilisisällön mukaan. Näin ei kuitenkaan ole tehty, vaan fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön mukaan, mikä ei kerro mitään tuotantotavan ympäristötehokkuudesta, vaan siinä ohjaavuus voi toimia jopa väärään suuntaan. Päästöjen vähentämiseksi regulaattorin ei tarvitse kiinnittää huomiota tuotetun primäärienergian määrään, vaan ainoastaan palaneen hiilen määrään, jolloin taloudellisesti toimivalle tuottajalle jää intressi toimia tehokkaasti.

Maakaasun hintakilpailukyky markkinoilla on huonontunut. Sitä korvataan jo nyt turpeella ja biopolttoaineilla. Uusia investointeja verkkoon ja laitoksiin ei ole näköpiirissä nykyisellä hintatasolla. Öljy on polttoaineissa hintajohtaja, jota hiili ja maakaasu seuraavat. Turve, vesi- ja ydinvoima ovat suositeltavia, koska niiden hinta markkinoilla ei samalla tavalla seuraa öljyn hinnan kehitystä, tai polttoaineen hinnan osuus tuotettua energiayksikköä kohti on pienempi. Maakaasua kannattaa käyttää itärajan takana, missä se on halvempaa, vain noin 1/6 hintaista Suomeen verrattuna ja siirtää rajan ylitse vain sähköä.

Kivihiiltä ei hinnan ja hiilidioksidipäästöjen vuoksi rakenneta tällä hetkellä kuin Saksassa ja uusissa Itä-Euroopan EU-jäsenmaissa ruskohiilikapasiteettia korvaamaan. Vähäsateisena vuonna kivihiili on kuitenkin Suomessakin välttämätön polttoaine, sillä Pohjoismaissa sähkön tuotannon kapasiteetin vaje voi olla tuolloin jopa 30TWh. Sateista ja kylmää kesää, kuten 2004, seuraavana talvena turvevarastot eivät riitä ja hiiltä joudutaan kuljettamaan Jyväskylään, Joensuuhun, Seinäjoelle ja Kajaaniin saakka. Jos myös seuraava kesä on sateinen, muuttuu tilanne todella vaikeaksi. Turpeen käytöstä ei ole energiataloudellisesti tällä hetkellä mahdollista luopua joitakin yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta.

Levyteollisuus pystyy käyttämään raaka-aineenaan energianlähteeksi soveltuvaa sahojen purua. Turpeelle ei sen sijaan ole osoitettavissa polton ohella muuta vaihtoehtoista taloudellista käyttöä, joten on perusteltua turvata levyteollisuuden mahdollisuudet saada tarvitsemaansa raaka-ainetta myös tulevaisuudessa. On tärkeää muistaa, että puun ja energian suhteen olemassa olevaa metsäteollisuuden tuotantoketjua ei ole syytä rikkoa. Jos jokin lenkki ketjusta katkeaa, se ei voi olla vaikuttamatta ketjun muihinkin osiin tiukassa kannattavuustilanteessa.

Turveteollisuuden työpaikat sijaitsevat maakunnissa, missä on vaikeaa löytää tilalle vastaavaa liiketoimintaa. Ne mahdollistavat maaseudun pitämisen asuttuna sekä myös investointeja koneisiin ja kalustoon, jotka ilman turpeen nostoa jäisivät tekemättä.

Suomi on Euroopan mittakaavassa hyvin energiaintensiivinen maa. Meillä sähköä kulutetaan 2,5-kertaisesti henkilöä kohti Saksaan ja Tanskaan verrattuna. Asemastamme kansainvälisessä teollisuuden työnjaossa johtuen se asettaa paineita päästörajoille. Toisaalta runsas kulutus ja vähäiset omat energianlähteet ovat johtaneet energian käytön tehostumiseen sekä tuotantorakenteen monipuolistumisen. Monipuolisuus luo ennen kaikkea hintavakautta markkinoilla, ja siksi turvekin on syytä säilyttää osana energiantuotantoamme. Mikäli raaka-aineiden, kuten kivihiilen hinta maailmalla nousee, on tällöin mahdollista korvata kivihiilen käyttöä turpeella ainakin sisämaassa.

Ydinenergianuoret näkee, että kaikista pienemmistä toimenpiteistä huolimatta vuosina 2015-2020 on otettava käyttöön ainakin yksi iso perusvoiman tuotantoyksikkö tyydyttämään sähkön kulutuksen kasvua. Kuudes ydinvoimala sopisi siihen erittäin hyvin. Vuoden 2020 jälkeen sekään ei vielä takaa mahdollisuuksia lopullisesti ja laajasti luopua vanhoista voimalaitoksista. Tällöin vanhimmat hiilivoimalat ovat noin 50 vuotta vanhoja.